Blogi

Mitä on huippu-urheilu? (05.03.2015)

Huippu-urheilu tarkoittaa yleensä kansainvälisellä mestaruuskilpailutasolla tapahtuva tai sinne tähtäävä urheilua. Kilpaurheilua on alemmilla kilpailutasoilla tapahtuva kilpailu. Urheilijan itsensä kannalta on oleellista, saako hän elantonsa urheilusta. Ammattimainen huippu-urheilu tarkoittaa urheilijan kannalta kokopäiväistä työtä, josta maksetaan palkkaa. (wikipedian www-sivut)

Näin wikipedia määrittelee huippu-urheilun. Minä olen siis huippu-urheilija. Teen uintia työkseni ja minulle maksetaan siitä elantoni. Kilpailen kansainvälisellä tasolla ja menestyn siellä. Voivatko siis kaikki kutsua itseään huippu-urheilijoiksi, jotka kilpailevat kansainvälisellä tasolla? Mielestäni yksi tärkeä huippu-urheilijan tunnusmerkki on se, että hän saa rahaa tekemästään urheilusta. En tarkoita etteikö muut voisivat olla huippu-urheilijoita, mutta ammattilainen saa työstään rahaa. Miksi siis urheilijan ei tulisi saada rahaa ollakseen ammattilainen?

Huippu-urheilijan elämään kuuluu paljon muutakin kuin pelkkä urheilu. On kaikenlaisia juhlia ja muita tilaisuuksia, haastatteluja ja esiintymisiä. Jotkut ihmiset saattavat ajatella, että nämä juhlat ovat upeaa glamouria ja me urheilijat nautimme niistä yli kaiken. En nyt halua puhua muiden urheilijoiden puolesta, nämä ovat siis minun mielipiteitäni vaikka saatan välillä puhua urheilijoista monikossa. No joka tapauksessa, pahimmillaan nämä juhlat saattavat ”pilata” seuraavien päivien treenit. Jokainen tietää miltä seuraavana päivänä tuntuu kun on seissyt koko edellisen illan. Puhumattakaan alkoholista. Itse en tätä kovinkaan paljon käytä. Erilaisissa tilaisuuksissa saatan juoda alkumaljan ja jotain ruuan kanssa. Tähän se kuitenkin jää, etteivät seuraavien päivien treenit mene täysin hukkaan. Yleensä näissä tilaisuuksissa ei juhlita urheilijoita, vaan niitä jotka rahoittavat meitä ja mahdollistavat suomalaisen urheilun. Tämä on mielestäni erittäin tärkeää, sillä ilman heitä ei olisi meitä urheilijoita. Koska sitten urheilijoita juhlitaan? No, silloin kun me menestymme. Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen eli julkisuuteen.

Julkinen ammatti on omalla tavallaan tuonut minulle hyötyjä. Olen saanut sponsoreita ja tuonut suomalaista uintia takaisin maailmankartalle. Olen todella otettu siitä, että minua pidetään idolina ja saan olla esimerkkinä etenkin nuorille uimareille, mutta myös muille nuorille. Toivon, että omalla käytökselläni ja menestykselläni tuon lisää kovia uimareita Suomelle. Julkisuudessa on tietysti myös se toinen puolensa. Hyvä esimerkki mielestäni tästä on se että minulla on syntymäpäivät 5.10. Sinä vuonna kun voitin MM-pronssia, minua onnitteli facebookissa sadat, jopa yli 1000 ihmistä. Viime vuonna kun EM-kilpailuni epäonnistuivat sain onnitteluja ehkä 200:lta ihmiseltä. Ihmisenä ollen hyvin rauhallinen ja olen oppinut poistamaan nämä asiat mielestäni, joten harvoin jään mitään harmittelemaan. Viime syksynä kuitenkin opin ketkä ovat oikeasti ystäviäni ja ketkä tukevat minua menestyin tai en. Huomasin myös sen miten epäonnistumiseeni suhtaudutaan lähipiirissäni, miten kukin ottaa sen ja miten he toimivat ja käyttäytyivät minua kohtaan tämän jälkeen.

Olen onnellinen ja kiitollinen ammatistani. Teen sitä mistä monet voivat vain haaveilla tekevänsä. Tämä on silti minulle paljon enemmän kuin työ, tämä on minun elämäni. Se vaikuttaa siksi myös muihin lähellä oleviin ihmisiini. Ensisijaisesti tietysti tyttöystävääni ja joskus harvoin myös muihin perheenjäseniini.